hwb school?

Siitä on aikaa! Mä pyydän anteeksi, mutta tässä on sattunu kaikenmoista Ranskan vaihtomatkan jälkeen! Koitan parantaa tapani! Onneks Reetta on pitäny blogista hyvää huolta:)

Nyt on siis koulut alkanu, ja siitä mä ajattelinkin tänään puhua. Kun on taas "sellanen" fiilis.

Jokanen oottaa koulunalkua, ainakin melkeen jokanen. Mä en ihan kuulunu siihen ryhmään. Menin siis opiskeleen Hotel-catering alalle, sielä mä edelleenkin oon; joten no worries.
 Koulujen alku on jännittävää, voitte vaan kuvitella kun menee vielä sellaseen kouluun missä kenenkään kasvoja et tunnista, et tiedä kestään mitään. Mä en myöskään tiedä miks mutta oon huomannut ittessäni uusia piirteitä tän myötä. Aika jatkaa kulkua ja ihmiset muuttuu, muutoksen varmaan siis näkee just sillä hetkellä myös itsessään kun koko elämä on muutoksen keskellä. Mua edelleenkin jännittää mennä kouluun joka aamu, se ei tunnu hyvälle-ehkä joku pieni osa musta haluaa tonne, mutta toinen taas ei. Monet jotka mut tuntee ei varmaan usko tätä, mutta mun on hankala alkaa luottaa ihmisiin, ja tutustua. Mun on hankala yhtäkkiä vaan nappiapainamalla olla oma itteni tuntemattomien seurassa ja heittää sellasta läppää mitä kavereiden kesken heitetään. Ekana päivänä, oikeestaan edelleenkin mä huomaan että on alkanu muodostua "ryhmiä", niiden sisälle ei niin vaan pääse vaikka kuinka sosiaalinen ja kiva yrittää olla. Kaikilla on ne omat kaverinsa, tai vähintään tuttunsa koulussa. Ainakin mun silmissä näyttää sille. Mä oon aikalailla yksin sielä, jos on joku ryhmähomma edessä, ei sielä kukaan HUUDA että "mä haluan ton kanssa". En mä sellasta kyllä oletakkaan. Koulunkäynnin ei kuulukkaan olla ruusuilla tanssimista, eihän? Eniten mua vaan harmittaa, että ne vanhat tutut kaverit ei enää odotakkaan sielä koulun käytävällä, sielä missä jaettiin kaikki ilot ja surut. Me koettiin kavereiden kanssa paljon, moni ei oo kokenut sellasia asioita mitä meille, ja meidän kaveripiireille on tapahtunu. Mä pidän sitä rikkautena vaikka surullisia asioita haluiskin välttää. Ainut asia, mitä mä tällähetkellä toivon on, että asiat alkaa muuttua pikkuhiljaa, niinkun kellokin; se jatkaa ajan kulkua. Ehkä me ihmisetkin muututaan sinäaikana. Ihmeitähän ei tapahdu yhtäkkiä, ne tarvii jotain vastapainoa sille, mitä jo ON tapahtunut.

Tähän loppuun; tässä ei todellakaan oo taustalla vaan koulujutut. Moni asia painaa "pikkususan-mieltä" atm :-)

-susa