Film med moomintrolls, movies with moomies!

Heissan! Täsäää vähän videota. Katottiin Pitch perfect ja päätettiin tehdä 1#videopostaus, musiikki taustalla vähän turhan kovalla. Otetaan huomioon enskerralla. Enjoy!

ps dont you care about our iltavilli...! Ja tuli vähä tylsä kun ei ollu mitään asiaa:( Ja youtube teki mälsän laadun. jajajajja mut koittakaa kestää! I will fix it!

Ruuuusa

Ariel

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

♥:Reetta ja Susanna

heyooo kohtalooo o oo

Jejejejee mun oli pakko päästä hehkuttamaan tätä mut nyt ne on mun käsillä! Assembly liput, saatiin kaikenlisäks vielä ihan ok hyvät paikat!:)
Noi harmaat on varattuja paikkoja, ja noi punaset on mun ja mun kaverin paikat.
+Ei kauheeta hälinää; lava ja muut kahvilat ym. kaukana
+vessat aika lähellä
+nukkumapaikat lähellä
+ei tarvi änkee ite muiden takaa pienistä raoista pois, koska tilaahan sielä EI anneta...:D
-takana istuu joukkio hikisiä nörttejä (minähän en ole yksi niistä)
-rivin keskellä istuvat luultavasti änkee kokoajan ohitte pois meiän takaa...

Eli puolet enemmän plussia, eniten oltais haluttu tonne alas reunaan niin oltais luultavasti säästytty hirveeltä popitukselta ym. mutta tyydyn tähän ja uskaltaudun jopa istumaan -ei reuna puolelle- eli joku ihan random tyyppi tulee mun viereen. No äkänen täti pitää rotia eli tukalampaa sille tulee joka siihen mun viereen istuu!

Eilen illalla oli mukava parituntinen kun suoristin ja kiharsin hiukset uuestaan paremmin, siinä sit iltavillinä lauleskelin ym. Onneks kaverit varmaan ymmärtää että mun iltavillit on rajuja... Väsyneenä mä vaan yksinkertasesti olen väsynyt! Ja kiharrus ei onnistunu koska en vaan kertakaikkiaan pysty tekeen kahta asiaa samaanaikaa; hallita kiharrin ja hallita iltaväsymys
-im done-
Ja piti tulla video mut ohjelma päätti ettei tuu
-im done done-

Uus koulukaveri, hissi

Kattelin myös dr. Housee, oon ollu pienestä asti koukussa siihen sarjaan, se on outoo koska muutenhan mä en kestä verta ja kirkuvia kakaroita mut jotenkin toi on sit se lempparisarja mitä oon kattellu. Harmi vaan et vielä ainakin tulee niitä vanhoja jaksoja, ellei mun "deja vu" oo jotain muuta kun mitä luulen...:D

Tänään ei jutut oo ihan menny niinku oon ajatellu, kaikennäköstä sähläystä pääl. En oo kuitenkaa jaksanu valittaa vaan päättäny vaan et nyt ilosin mielin eteenpäin ja huomenna on ehkä parempi päivä. Stressiä pukkaa, en oo enää ulkonakaa niin paljon kun ennen. Hermostun entistä helpommin kaikesta ja nyt jalankitakia kun joku auttaa jossain nii kotonaki ehdin vetää kilarit kun halusin tehä ite kaiken. Mä en vaan osaa kiittää mistään. Sekös ärsyttääkin. Lähinnä vietän aikaa vaan sisällä omas huoneessa, sekös vasta sit väsyttääkin. Koulu painaa päälle, kavereiden asiat mietityttää ym. Täytyy pitää vaa pää kylmänä ja tehdä se mitä pystyy, välil enemmänki.

Onneks ja toivottavasti viikonloppuna pääsee tuulettuun, jos menis siskolla käymään:) Parasta! ♥

Tuli muuten yhen ihmisen kans puhe UNELMISTA minkä ajattelinki laittaa tän blogipostauksen aiheeks. Niistä tulee niiin harvoin puhuttua, et oikeesti sitä joutuu miettiin mikä on se oma unelma.

Mä en tiedä oonko pyytäny liikoja, mutta mun unelmat ei kyllä oo toteutunu. Sit jotenki ehkä oon vaan lopettanukkin unelmoimasta. Pienenähän haaveiltiin aina jostain kaupanhyllyllä olevasta nallesta ja mietittiin mikä unelmalahja se ois kun sen sais, liikkuvat jalat ja kaikki. Unelmoidaanksme enää sellasta? Mitä tän ikänen tyttö voi unelmoida? Enmä ainakaan unelmoi mistään "Kun minä olen vanha niin on satalasta ja kahden nimi on Miisa ja Maisa ja meillä on talli ja mun mies on nuori, komea ja lihaksikas, diipadaapa" tai "Oispa semmonen iskä ja äiskä et saisin joka päivä juoda ja et niinku saisin vaik polttaa röökiä ja ihan mitä vaan ikinä haluan ilman et ne holhoaa ja..." ehen... Enkä unelmoi kyllä mistään opiskelupaikastakaan, saati työstä.

Kun oikeesti kuka tahansa rupee miettii niin toivon et se joskus huomaa jotain positiivista. Mä oon niin monesti törmänny niihin epätoivo tapauksiin, jotka ei ikimaailmassa myönnä et niillä olis EDES yks asia hyvin. Se tuntuu muuten jo ittestäkin pahalta, luulis kiittävän ees sitä että joku on kuuntelemassa ja on edes pari ystävää jotka oikeesti välittää, koska niin ne tekee.
Mulla on niin paljon; Perhe joka välittää ja rakastaa, ja joka on vielä elossa ja hyvinvoivana. Ystävät joihin tutustumista en ikimaailmas kadu. Oon saanu käydä vaikka ja missä, nähny maailmaa, tehdä hullumpiakin asioita vaikka pienen suostuttelun ne on vaatinu. Ja mikä parasta: MÄ olen elossa. Ja aion muuten katsoa tän tarinan loppuun, hyvällä tai pahalla.

Postausehdotuksiaaaa?:) Niinja ulkoasusta saa kertoo jotain muutosideoita, koska toi banneri on luultavasti liian iso tai pieni joillekkin näytöille, joillekkin nää postaukset täyttä kuraa. Toivottavasti suurin osa näkee nää niinkun mäkin.

xoxo~Susa♥

We are young.

Toivottavasti kukaan ei pahastu kun kirjotan jo nyt uuden postauksen. Mun aika menee vaan yksinkertasesti ihan hukkaan jos en tee jotain järkevää, en pääse mihinkään tän jalkavaivan takia!

Valvoin eilen aika pitkään kaverin kans skypessä, kunnes olin sit siinä pisteessä et oikeesti silmäluomet menee kiinni:D Oltiin puheltu sielä jo 5 tuntia. Seurassa ei ollu mitään vikaa, särkylääkkeet polven takia vaan väsyttää niin paljon et haukottelinki viiden minuutin välei!

Aamulla heräsin sit ja päätin et tästä päivästä tulee hyvä kunnes muistin et jos sanon noin niin mun toinenkin polvi menee varmaa muusiks. Ainiin ja miten tästä päivästä voi tulla erityisen hyvä kun mun menemiset on kokoajan kiinni kepeissä...siinä sit kirosin kun tajusin et miten mä suihkuunkaan pääsen aamulla kun keppien kans sinne en haluu mennä. No mä kuitenkin menin ja sielä meniki ehkä puolet kauemmin mitä yleensä; 

kun yrittää tasapainotella yhel jalalla ja pitää seinästä kiinni voi kuvitella et mikään ei onnistu helposti:D

Lakkailin kynsiä tylsyyttäni ja sit jotenkin ihmeenkaupalla yritin siivota ja kirjaimellisesti ryömin lattialla, ei paha! Onnistuin siinä meinaan ihan jees! Onnistuin siinä myös kaataan karkkipussista sokerit pöydälle ja millä mä voin siivota kun en yläkertaan pääse helposti hakeen mitää:D

Tää päivä menee varmaan kans aikalailla koneen ääressä. Ei mua päästetä mihinkään kun oon niin tapaturma-altis, ihme etten oo kaatunu keppien kans portaissa ja loukannu jo toistaki jalkaa! Varmaankin sit pelailen "taas vaihteeks" ##!&%#! jotain..

Illalla seittemän aikaan alkaa piiiiitkä sähköpostin odotus, nimittäin oon hiihtoloman alussa menossa 3 päiväks yhden supermukavan kaverin kans Assemblyille (Helsingin lani-tapahtuma) ja ne vuorot arvotaan et kuka saa ostaa ekana paikat sinne. Periaatteessa haluisin sellaset rauhalliset paikat missä ei olis kauheesti häli
nää. Mut toisaalta kun miettii niin taas ois kiva päästä sinne missä just eniten tapahtuu. Parasta Assyillä on kun saa uusia kavereita niiin paljon:) Kaikki on rohkeita ja tulee jutteleen vaikkei ikinä oltais nähtykkään!

Mitäs muuta... Postausehdotuksia otetaan vastaan, jos ei uskalla tänne kirjotella niin voi mitä vaan kautta vinkata:)

äksdee ~Susanna

Kukaan ei voi palata menneeseen ja tehdä uutta alkua, mutta kuka tahansa voi aloittaa tänään ja tehdä loppumatkan haluamansa kaltaiseksi.

Mulla ei ollut mitään tietoo miten mä teen tän alotuspostauksen. Alotuspostaus on kuitenkin se blogin juttu, joka kertoo aika ison osan siitä mitä se tulee sisältään. Jos se ei oo mielenkiintoinen ja sitä ei jaksa lukee, niin luultavasti suurinosa joka ekana tän kattoo tekee päätöksen ettei erehdy vilkasemaan toista kertaa. 

BORN TO BE BLOG:

Eilen perjantaina tapahtu surkeidensattumustensarja. Mä onnistuin kirjaimellisesti sotkeutumaan kengännauhoihin ja siinä samassa mä muistankin olevani maassa. Nyt mulla on tässä vieressä "mah buddies"; kävelykepit. Mä en tiiä mikä tunarivuosi mulla on meneillään kun on tullu useemminkin vierailtua Terveyskeskuksessa nyt viimevuodenkin puolella.

Reetta tuli sit piristään mua illalla, juteltiin kaikenmoista ja sit jotenkin me vaan päädyttiin puhuun blogeista. Kummatkin oltiin harkittu et haluttais tehdä blogit mut koulu vie ison osan nyt 9:lklla meiän elämästä; ei meillä vaan yksinkertasesti olis ollu aikaa kirjottaa edes joka viikko kerran mitä me tehdään. Saati keksiä mitä kirjottaa. Mä olin jo aikasemmin miettiny et tekisin jonkun kanssa yhteisen blogin, sit mä ehdotin sitä Reetalle ja täs sitä nyt ollaan:)

Reetta on mulle tärkee. Yks tärkeimmistä ihmisistä tällähetkellä, vaikka me ei paljon olla oltu tekemisissä yläasteella enää. Tuntuu hassulta ees miettii meiän ystävyyttä; me ei ikinä olla riidelty kunnolla, ja vaikka kuinka kauan ollaan oltu puhumatta toisillemme niin Reetta on silti ollu aina mun vierellä:) Nyt oon oppinu arvostaan sitä. Oon pitkään liikkunu vaan samois porukoissa ja sit vaan on tullu tajuttua kuinka monta kaveria oon sit jättäny vaan sivulle. Mutta parempi huomata myöhään kun ei millonkaan vai? Pienetkin asiat ja teot saa muistuttaan toisille että ne on tärkeitä, toiset vähemmän ja toiset enemmän. Pienetkin asiat mitä me nähdään ja kuullaan, saa suurimmanosan arvostaan sitä mitä itellä on. Mä arvostan mun ystäviä, sitä että mun perhe on elossa ja hyvinvoivana. Arvostan sitä kuinka ihaniin ihmisiin oon saanut tutustua viime- ja tänävuonna. Mä en tarvi rahaa siihen että olisin onnellinen. Mä tarvin vaan jonkun jolle puhua kun siltä tuntuu.

~susa