sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Siivoilua ja "muuta mukavaa"

Tänäään...no eilen oikeestaan. Valvoin johonki kahteen tai jotain ja nukuin sit ihan semihyvät unetki vaikka heräilinki pari kertaa. Sit kun heräsin niin en oikeestaa ees tehny mitään. Nousin ylös ja menin koneelle:D

JA ARVATKAA MIKÄ ON ERILAISTA MUN HUONEESSA!!!



DAT PIANO:
 Tää sit tuli raahattuu mun huoneesee, terraario lähti veks viereisee huoneesee ilahduttaan isän työiltoja. oih<3 Ja haba kiittää. (Pakollinen habakuva)
Melkein vihaan suoria hiuksia:( Niin ja olin ulkona tänää! Ja pelasin kavereiden/kaverin kans league of legends-nimistä videopeliä
Jonka jälkeen moti meni taas 0%








Ja koska viikonloppuna tylsyys on ollut 100% niin:



puspus kaikille ~♥susa

lauantai 2. helmikuuta 2013

Jotta voi rakastaa, on osattava luopua.

Ensimmäinen Hevospostaus tässä blogissa, tosin surullisissa merkeissä mitä en olis halunnu.

MUN JA HESSUN TARINA( kopioitu vanhasta hevosblogista )
Vuonna 2009 elokuussa kun oma hevosemme oli mun siskon käytössä opiskeluissa, halusin ponin ratsastettavaks. Halusin kokeilla "oman ponin" omistusta ja halusin saada harteille edes osan niistä haasteista ja jännityksistä, myös niistä ihanista tunteista.  Aloin etttiin ponia läheltä ratsastettavaksi. Tuttujen kautta löysin Cloudberry lovelyeyen "Venlan". Venlan tallilla oon nyt käynyt n.4 vuotta. Pitkien Venlan koulutusvuosien jälkeen, samalle tallille saapui saman kasvattajan ori varsa, uus projekti; Hessu. Ori oli kovin arka , ujosteli kaikkia kun tuli tallille. Jo vähän ajan jälkeen Hessu tulee kovasti luokse, orimaisia piirteitäkin alkaa näkyä; naksutellaan,koitetaan näykkiä ja ollaan "tosi pahiksia". Hahha.. Näitä piirteitä koitetaan saada pois. Hessu ruunataan vähän isompana asian jos toisenkin takia. Tällä hetkellä tähtäämme maastakäsin aloittelemalla, korkeammalle kurottamalla, isompana selkään pääsyn vuoden parin jälkeen kisakentille. Hessusta tulee kunnon ruusukehai
♥
yhdessä taivaisiin->








Ei ihan yltetty taivaisiin saakka. Lähelle kuiteskin päästiin. Sain tänään aamulla viestin ponien omistajalta:"Moi. Kaikki tapahtuukin nyt nopeesti. Hessu haetaan pois huomenna. Pakko vaan noista jollei ite tee mitään niin luopua. Itel ei rahkeet riitä kaikkien koulutukseen kun lähdet opiskeleen." 


Ollaan edetty Hessun kanssa niin hyvin. Melkeen ekaa kertaa oon tuntenu edistyväni jossain, oon saanu jotain aikaseks. Nyt se aikaasaannos viedään pois. Ei voi mitään, enkä syytä ketää. En tiiä onko tää vaan hetken tunne, mutta en varmaan jatka edes enää niin aktiivisesti hevosten kanssa. Edellisen hevosen pois päästäminen oli jo niin vaikeeta. Kaikki vaan viedään pois. Tää harrastus ei oo helppoo, niin paljon sattuu ja tapahtuu. Kaiken kuitenkin menettää jossain vaiheessa ja muistot vaan jää jäljelle.



Mä vaan niin toivon, et kaikki menee hyvin. Vaikka tiiän että Hessu on kuitenkin vielä lähellä ja perhe on mukava ja rakastava, niin ikinä en voi tietää mitä tapahtuu. Mitä jos perheelle vaikka sattuiskin jotain, Hessu jouduttais hätäsesti myymään. Se joutuis kiertoon. 
Mä päätin et opiskelujen jälkeen, millon vaan sillon jos Hessu sattuis olemaan myynnissä tai jotain, mä ostaisin sen ittelleni. Olkoot vaikka miljoonan, viimeistään mä annan sille loppuelämän kodin. Tää poni on ansainnu sen.

Kun jaksan ja pystyn väsään videon meiän yhteisistä hetkistä.

~Susa

perjantai 1. helmikuuta 2013

sing, song, again and again.

Aamulla lähin yllätysyllätys kouluun enkä ees meinannu myöhästyä! Olin yllättävän ajoissa.









Ekana oli musiikkia, ollaan tehty sielä omia biisejä joko ryhmässä kenen kans vaan tai yksin. Ite tein yksin. Oli luova päivä. Nyt kun katoin viikkopari sen jälkeen mun tuotosta, huomasin että ei ollukkaan niin luovapäivä. Kertsi oli suoraansanottuna syvimmältä mitä ikinä tiiän. Sanotuksissa ei ollu mitään järkee. Kaiken kruunas se, että me äänitettiin näitä omia biisejä tunnilla. Ja vielä ettei kärsimys olis siedettävää niin mähän jouduin sit räppäämään ne säkeistöt siinä ja kertsi laulettiin sentään yhessä. Nope, en tykännyt.

Sit olikin Fysiikkaa ja äidinkieltä. Oli niiiiin hitaasti kulkeva päivä ettei mitään rajaa. Joka askeleella mua rupes entistäenemmän v*tuttaan nää kepit. Kaheltatoista lähin takas lääkärille kun aika oli sit sovittu. Polvi oli vielä viikko sen jälkeen ihan turvonnu, täynnä mustelmia. Ei pitäis kuvien mukaan olla mitään erikoista murtumaa tai sellasta. Nivelissä jotain ruhjeita, ja jokunen saatto olla revähtäny. 3 viikkoo polven liikuttamiskieltoo. Huh ettei ollu yhtään enempää, koska sit ois kyllä jääny Assemblyt välistä:(

On täs päiväs jotain hyvääki! Kun tulin kotio niin availinki heti koneen ja rupesin laittaan itteeni illan naaatiskeluja varten:)

Nyt takas kotona ja sit kohta taas menoks. Täs välis kirjottelinki tän postauksen, ja sit teen kaverille bannerin. Varmaan myös katon eilisen duudsonin, kuulemma oli ihan jees! "Ja mullahan ei ole kiire"










Mun lukaali <3








Miten nää kuvat saa tähän oikeen järkevästi?!!!

Postausideoita, kaikkee. Tell me!

xoxo~Susanna

torstai 31. tammikuuta 2013

Film med moomintrolls, movies with moomies!

Heissan! Täsäää vähän videota. Katottiin Pitch perfect ja päätettiin tehdä 1#videopostaus, musiikki taustalla vähän turhan kovalla. Otetaan huomioon enskerralla. Enjoy!


ps dont you care about our iltavilli...! Ja tuli vähä tylsä kun ei ollu mitään asiaa:( Ja youtube teki mälsän laadun. jajajajja mut koittakaa kestää! I will fix it!


Ruuuusa
Ariel
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
♥:Reetta ja Susanna

maanantai 28. tammikuuta 2013

heyooo kohtalooo o oo

Jejejejee mun oli pakko päästä hehkuttamaan tätä mut nyt ne on mun käsillä! Assembly liput, saatiin kaikenlisäks vielä ihan ok hyvät paikat!:)
Noi harmaat on varattuja paikkoja, ja noi punaset on mun ja mun kaverin paikat.
+Ei kauheeta hälinää; lava ja muut kahvilat ym. kaukana
+vessat aika lähellä
+nukkumapaikat lähellä
+ei tarvi änkee ite muiden takaa pienistä raoista pois, koska tilaahan sielä EI anneta...:D
-takana istuu joukkio hikisiä nörttejä (minähän en ole yksi niistä)
-rivin keskellä istuvat luultavasti änkee kokoajan ohitte pois meiän takaa...

Eli puolet enemmän plussia, eniten oltais haluttu tonne alas reunaan niin oltais luultavasti säästytty hirveeltä popitukselta ym. mutta tyydyn tähän ja uskaltaudun jopa istumaan -ei reuna puolelle- eli joku ihan random tyyppi tulee mun viereen. No äkänen täti pitää rotia eli tukalampaa sille tulee joka siihen mun viereen istuu!

Eilen illalla oli mukava parituntinen kun suoristin ja kiharsin hiukset uuestaan paremmin, siinä sit iltavillinä lauleskelin ym. Onneks kaverit varmaan ymmärtää että mun iltavillit on rajuja... Väsyneenä mä vaan yksinkertasesti olen väsynyt! Ja kiharrus ei onnistunu koska en vaan kertakaikkiaan pysty tekeen kahta asiaa samaanaikaa; hallita kiharrin ja hallita iltaväsymys
-im done-
Ja piti tulla video mut ohjelma päätti ettei tuu
-im done done-

Uus koulukaveri, hissi
Kattelin myös dr. Housee, oon ollu pienestä asti koukussa siihen sarjaan, se on outoo koska muutenhan mä en kestä verta ja kirkuvia kakaroita mut jotenkin toi on sit se lempparisarja mitä oon kattellu. Harmi vaan et vielä ainakin tulee niitä vanhoja jaksoja, ellei mun "deja vu" oo jotain muuta kun mitä luulen...:D

Tänään ei jutut oo ihan menny niinku oon ajatellu, kaikennäköstä sähläystä pääl. En oo kuitenkaa jaksanu valittaa vaan päättäny vaan et nyt ilosin mielin eteenpäin ja huomenna on ehkä parempi päivä. Stressiä pukkaa, en oo enää ulkonakaa niin paljon kun ennen. Hermostun entistä helpommin kaikesta ja nyt jalankitakia kun joku auttaa jossain nii kotonaki ehdin vetää kilarit kun halusin tehä ite kaiken. Mä en vaan osaa kiittää mistään. Sekös ärsyttääkin. Lähinnä vietän aikaa vaan sisällä omas huoneessa, sekös vasta sit väsyttääkin. Koulu painaa päälle, kavereiden asiat mietityttää ym. Täytyy pitää vaa pää kylmänä ja tehdä se mitä pystyy, välil enemmänki.

Onneks ja toivottavasti viikonloppuna pääsee tuulettuun, jos menis siskolla käymään:) Parasta! ♥

Tuli muuten yhen ihmisen kans puhe UNELMISTA minkä ajattelinki laittaa tän blogipostauksen aiheeks. Niistä tulee niiin harvoin puhuttua, et oikeesti sitä joutuu miettiin mikä on se oma unelma.



Mä en tiedä oonko pyytäny liikoja, mutta mun unelmat ei kyllä oo toteutunu. Sit jotenki ehkä oon vaan lopettanukkin unelmoimasta. Pienenähän haaveiltiin aina jostain kaupanhyllyllä olevasta nallesta ja mietittiin mikä unelmalahja se ois kun sen sais, liikkuvat jalat ja kaikki. Unelmoidaanksme enää sellasta? Mitä tän ikänen tyttö voi unelmoida? Enmä ainakaan unelmoi mistään "Kun minä olen vanha niin on satalasta ja kahden nimi on Miisa ja Maisa ja meillä on talli ja mun mies on nuori, komea ja lihaksikas, diipadaapa" tai "Oispa semmonen iskä ja äiskä et saisin joka päivä juoda ja et niinku saisin vaik polttaa röökiä ja ihan mitä vaan ikinä haluan ilman et ne holhoaa ja..." ehen... Enkä unelmoi kyllä mistään opiskelupaikastakaan, saati työstä.

Kun oikeesti kuka tahansa rupee miettii niin toivon et se joskus huomaa jotain positiivista. Mä oon niin monesti törmänny niihin epätoivo tapauksiin, jotka ei ikimaailmassa myönnä et niillä olis EDES yks asia hyvin. Se tuntuu muuten jo ittestäkin pahalta, luulis kiittävän ees sitä että joku on kuuntelemassa ja on edes pari ystävää jotka oikeesti välittää, koska niin ne tekee.
Mulla on niin paljon; Perhe joka välittää ja rakastaa, ja joka on vielä elossa ja hyvinvoivana. Ystävät joihin tutustumista en ikimaailmas kadu. Oon saanu käydä vaikka ja missä, nähny maailmaa, tehdä hullumpiakin asioita vaikka pienen suostuttelun ne on vaatinu. Ja mikä parasta: MÄ olen elossa. Ja aion muuten katsoa tän tarinan loppuun, hyvällä tai pahalla.



Postausehdotuksiaaaa?:) Niinja ulkoasusta saa kertoo jotain muutosideoita, koska toi banneri on luultavasti liian iso tai pieni joillekkin näytöille, joillekkin nää postaukset täyttä kuraa. Toivottavasti suurin osa näkee nää niinkun mäkin.

xoxo~Susa♥




sunnuntai 27. tammikuuta 2013

We are young.

Toivottavasti kukaan ei pahastu kun kirjotan jo nyt uuden postauksen. Mun aika menee vaan yksinkertasesti ihan hukkaan jos en tee jotain järkevää, en pääse mihinkään tän jalkavaivan takia!

Valvoin eilen aika pitkään kaverin kans skypessä, kunnes olin sit siinä pisteessä et oikeesti silmäluomet menee kiinni:D Oltiin puheltu sielä jo 5 tuntia. Seurassa ei ollu mitään vikaa, särkylääkkeet polven takia vaan väsyttää niin paljon et haukottelinki viiden minuutin välei!
Aamulla heräsin sit ja päätin et tästä päivästä tulee hyvä kunnes muistin et jos sanon noin niin mun toinenkin polvi menee varmaa muusiks. Ainiin ja miten tästä päivästä voi tulla erityisen hyvä kun mun menemiset on kokoajan kiinni kepeissä...siinä sit kirosin kun tajusin et miten mä suihkuunkaan pääsen aamulla kun keppien kans sinne en haluu mennä. No mä kuitenkin menin ja sielä meniki ehkä puolet kauemmin mitä yleensä; 
kun yrittää tasapainotella yhel jalalla ja pitää seinästä kiinni voi kuvitella et mikään ei onnistu helposti:D
Lakkailin kynsiä tylsyyttäni ja sit jotenkin ihmeenkaupalla yritin siivota ja kirjaimellisesti ryömin lattialla, ei paha! Onnistuin siinä meinaan ihan jees! Onnistuin siinä myös kaataan karkkipussista sokerit pöydälle ja millä mä voin siivota kun en yläkertaan pääse helposti hakeen mitää:D

Tää päivä menee varmaan kans aikalailla koneen ääressä. Ei mua päästetä mihinkään kun oon niin tapaturma-altis, ihme etten oo kaatunu keppien kans portaissa ja loukannu jo toistaki jalkaa! Varmaankin sit pelailen "taas vaihteeks" ##!&%#! jotain..

Illalla seittemän aikaan alkaa piiiiitkä sähköpostin odotus, nimittäin oon hiihtoloman alussa menossa 3 päiväks yhden supermukavan kaverin kans Assemblyille (Helsingin lani-tapahtuma) ja ne vuorot arvotaan et kuka saa ostaa ekana paikat sinne. Periaatteessa haluisin sellaset rauhalliset paikat missä ei olis kauheesti häli
nää. Mut toisaalta kun miettii niin taas ois kiva päästä sinne missä just eniten tapahtuu. Parasta Assyillä on kun saa uusia kavereita niiin paljon:) Kaikki on rohkeita ja tulee jutteleen vaikkei ikinä oltais nähtykkään!

Mitäs muuta... Postausehdotuksia otetaan vastaan, jos ei uskalla tänne kirjotella niin voi mitä vaan kautta vinkata:)


äksdee ~Susanna