Jotta voi rakastaa, on osattava luopua.

Ensimmäinen Hevospostaus tässä blogissa, tosin surullisissa merkeissä mitä en olis halunnu.

MUN JA HESSUN TARINA( kopioitu vanhasta hevosblogista )
Vuonna 2009 elokuussa kun oma hevosemme oli mun siskon käytössä opiskeluissa, halusin ponin ratsastettavaks. Halusin kokeilla "oman ponin" omistusta ja halusin saada harteille edes osan niistä haasteista ja jännityksistä, myös niistä ihanista tunteista.  Aloin etttiin ponia läheltä ratsastettavaksi. Tuttujen kautta löysin Cloudberry lovelyeyen "Venlan". Venlan tallilla oon nyt käynyt n.4 vuotta. Pitkien Venlan koulutusvuosien jälkeen, samalle tallille saapui saman kasvattajan ori varsa, uus projekti; Hessu. Ori oli kovin arka , ujosteli kaikkia kun tuli tallille. Jo vähän ajan jälkeen Hessu tulee kovasti luokse, orimaisia piirteitäkin alkaa näkyä; naksutellaan,koitetaan näykkiä ja ollaan "tosi pahiksia". Hahha.. Näitä piirteitä koitetaan saada pois. Hessu ruunataan vähän isompana asian jos toisenkin takia. Tällä hetkellä tähtäämme maastakäsin aloittelemalla, korkeammalle kurottamalla, isompana selkään pääsyn vuoden parin jälkeen kisakentille. Hessusta tulee kunnon ruusukehai
♥
yhdessä taivaisiin->

Ei ihan yltetty taivaisiin saakka. Lähelle kuiteskin päästiin. Sain tänään aamulla viestin ponien omistajalta:"Moi. Kaikki tapahtuukin nyt nopeesti. Hessu haetaan pois huomenna. Pakko vaan noista jollei ite tee mitään niin luopua. Itel ei rahkeet riitä kaikkien koulutukseen kun lähdet opiskeleen." 

Ollaan edetty Hessun kanssa niin hyvin. Melkeen ekaa kertaa oon tuntenu edistyväni jossain, oon saanu jotain aikaseks. Nyt se aikaasaannos viedään pois. Ei voi mitään, enkä syytä ketää. En tiiä onko tää vaan hetken tunne, mutta en varmaan jatka edes enää niin aktiivisesti hevosten kanssa. Edellisen hevosen pois päästäminen oli jo niin vaikeeta. Kaikki vaan viedään pois. Tää harrastus ei oo helppoo, niin paljon sattuu ja tapahtuu. Kaiken kuitenkin menettää jossain vaiheessa ja muistot vaan jää jäljelle.

Mä vaan niin toivon, et kaikki menee hyvin. Vaikka tiiän että Hessu on kuitenkin vielä lähellä ja perhe on mukava ja rakastava, niin ikinä en voi tietää mitä tapahtuu. Mitä jos perheelle vaikka sattuiskin jotain, Hessu jouduttais hätäsesti myymään. Se joutuis kiertoon. 

Mä päätin et opiskelujen jälkeen, millon vaan sillon jos Hessu sattuis olemaan myynnissä tai jotain, mä ostaisin sen ittelleni. Olkoot vaikka miljoonan, viimeistään mä annan sille loppuelämän kodin. Tää poni on ansainnu sen.

Kun jaksan ja pystyn väsään videon meiän yhteisistä hetkistä.

~Susa