You're beautiful, just the way you are.

Nyt mä tän teen, mulla kiehuu jotenki vähän yli jo.

Tässä tulee sit rankkaa tekstiä Susan suusta, nää kaikki asiat vaan pulpahtaa päästä mieleen, ja mä en ala korjailemaan asioita enkä muuttamaan mun _omia mielipiteitäni_.

Jos joku niin kiusaaminen alkaa ottaa päähän, olkoot se vaikka läpällä heitettyä pientä juttua. Sekin voi paisuu niin isoks. Ihan vaan pienetkin sanat voi oikeesti pistää ihmisen palasiks. Ihan vaan kenen sanat, ja ihan vaan kuinka läpällä heitetyt onkin.

Toisten syrjiminen. Miksi? Ja sana mitä mä eniten vihaan kuulla ihmisten suusta jotka sitä oikeesti naisille likasen naurun kera heittää ; Huora. Kuinka vastenmielistä. Se on niin alentava sana, niin ruma sana että mä välillä mietin miks koko sanaa ollaan edes ikinä keksitty. Se kuulostaa niin rumalle. Varsinkin oikeella mielialalla höystettynä se kuulostaa sille, kun joku sylkis sun päälles niin likasen ja mustan kuvan itsestäs, että se ei noin vaan hinkkaamalla lähekkään pois. Mikään ei oikeuta haukkumaan ketään huoraks. Yleensäkin. Miks ihmiset puhuu toisistaan seläntakana? Mä tiedän monta niin kaunista/komeeta tyttöä/poikaa, niitä haukutaan ja syrjitään. Miks? Onko se kiusaajien tapa näyttää olevansa heikko? Olkoot, mutta ei se kiusaajasta kyllä arvostetumpaa tee. Eikä sen elämä siitä ruusuilla tanssimiseks muutu.

"Kiusaaminen on verbaalista, eleellistä tai fyysistä aggressiivista käyttäytymistä."

Mäpä kerron miltä se tuntuu, kun sua kiusataan tai syrjitään. Se repii sua sisältä. Se repii nivel kerrallaan, elin kerrallaan, pahimmassa tapauksessa viimeseen henkäykseen asti. Se saa sut niin voimattomaks. Sä et haluais olla yksin, mutta siinä sä oot. Ilman yhtäkään asiaa/ihmistä jolle kertoa surut ja ilot. Pakkaat kaiken sisälles. Alat vähitellen vaan paisua kaiken sen roskan määrästä, mikä sun sisälles kertyy. Sä voit netissä keskustella kenelle vaan aikuiselle, tai nuoremmalle. Se ei vaan auta niin. Sä haluat että joku ottais sua kädestä kiinni, kuuntelee kun kerrot jotain sulle isoa ja surullista asiaa, joku olis vieressä ja sanois; kyl se siitä, mä oon täälä sun kanssas. Siltä se tuntuu, ja paljon muulta.

Joskus ihminen ei vaan uskalla edes kertoo sitä surettavasta asiasta, se pelkää että siitä saadaan heikko kuva. Se pistää sen maahan. Alkaa pikkuhiljaa painaan niin pohjalle, että mikään ei saa sitä enää ylös. Pikku asiakin voi piristää; kun joku kattoo silmiin, ja oikeesti tarkottaen sitä että haluaa tietää kysyy; Miten sulla menee? Onko sulla kaikki okei? Uskomatonta mutta totta. Pienikin asia voi muuttaa pohjalle heitetyn narun köydeks, jota voi kavuta ylös: hitaasti mutta varmasti. Joskus kuitenkin kun sen tarpeeks hyvin peittää, läheisetkin ihmettelee. Naru katkee. Jäät sinne pohjalle. Ylöspäin et pääse. Vedät sielä viimesen hengenvetos. Se oli siinä.

Ja auta armias niitä jotka haukkuu jotain läskiks tai ihan millä vaan ulkonäköön liittyvällä asialla?! Olkoot sulla vaikka kuinka komee nenä tahansa niin ei se susta yhtään parempaa tee. Ja sit vielä ihmetellään miks jotkut viiltelee ja on anorexiaa ja huhuhuhh... 

Rakkaus on yks ihmisten voimakkaimmista tunteista. Sitä voi kohdistua myös miehestä-mieheen/naisesta-naiseen. Ja muuten, sitä on tutkittu. Seksologit uskovatkin ihmisten olevan luonnostaan biseksuaaleja, ihan niinkun eläimetkin. Antakaa muiden rakastaa ketä haluaa. Ei se teiän maailmaa kaada, jos naapurin Jarno rakastaa Joensuun Ernoa. Mun mielestä etenkin media on tehnyt biseksuaalisuudesta liian suuren jutun. Me nuoret saadaan siitä vielä isompi käsitys outona asiana, joka saa meidät suhtautumaan siihen... noh... niin miten suurinosa nyt suhtautuu.

Antakaa ihmisten olla sellasia kun ne on. Me ollaan kaikki omalla tavalla kauniita. Kukaan ei oo päättänyt haluavansa tähän maailmaan, joten yritetään ees kohdella toisiamme samanarvosina. Me ollaan itse tehty tästä maailmasta ruma, ja sitä kautta saatu vääriä käsityksiä kaikesta. Me ollaan tehty tästä ruma, joten vaan me voidaan myös korjata se asia. Rakastakaa, olkaa tukena, pitäkää huolta myös itestänne. Kysykää tuntemattomiltakin ihmisiltä että miten niillä menee. Auttakaa toisianne, pienissäkin asioissa. Ihan vaan toiselle ihmiselle oven avauskin tai pirtee Hyvän päivän-toivotus voi pelastaa jonkun päivän. 

Mulla olis vaikka mitä sanottavaa vielä mielessä. Tää on sellanen aihe mistä juttua riittää, toivottavasti siihen saadaan joskus muutos.

Haastan teiät  kaikki jotka tän lukee; Kysykää ihan keltä tahansa ihmiseltä haluattekaan että miten se voi, tarkottaen sitä. Tehkää pieniä hyviä tekoja, sillon niitä tehdään sullekkin. Rakentakaa tätä kautta kaikille turvallinen ja onnellinen elämä:-)

Hyvää pääsiäistä♥olet kaunis
~susa