te amo

Kukaan ei voi palata menneeseen ja tehdä uutta alkua, mutta kuka tahansa voi aloittaa tänään ja tehdä loppumatkan haluamansa kaltaiseksi.

Mulla ei ollut mitään tietoo miten mä teen tän alotuspostauksen. Alotuspostaus on kuitenkin se blogin juttu, joka kertoo aika ison osan siitä mitä se tulee sisältään. Jos se ei oo mielenkiintoinen ja sitä ei jaksa lukee, niin luultavasti suurinosa joka ekana tän kattoo tekee päätöksen ettei erehdy vilkasemaan toista kertaa. 

BORN TO BE BLOG:

Eilen perjantaina tapahtu surkeidensattumustensarja. Mä onnistuin kirjaimellisesti sotkeutumaan kengännauhoihin ja siinä samassa mä muistankin olevani maassa. Nyt mulla on tässä vieressä "mah buddies"; kävelykepit. Mä en tiiä mikä tunarivuosi mulla on meneillään kun on tullu useemminkin vierailtua Terveyskeskuksessa nyt viimevuodenkin puolella.

Reetta tuli sit piristään mua illalla, juteltiin kaikenmoista ja sit jotenkin me vaan päädyttiin puhuun blogeista. Kummatkin oltiin harkittu et haluttais tehdä blogit mut koulu vie ison osan nyt 9:lklla meiän elämästä; ei meillä vaan yksinkertasesti olis ollu aikaa kirjottaa edes joka viikko kerran mitä me tehdään. Saati keksiä mitä kirjottaa. Mä olin jo aikasemmin miettiny et tekisin jonkun kanssa yhteisen blogin, sit mä ehdotin sitä Reetalle ja täs sitä nyt ollaan:)

Reetta on mulle tärkee. Yks tärkeimmistä ihmisistä tällähetkellä, vaikka me ei paljon olla oltu tekemisissä yläasteella enää. Tuntuu hassulta ees miettii meiän ystävyyttä; me ei ikinä olla riidelty kunnolla, ja vaikka kuinka kauan ollaan oltu puhumatta toisillemme niin Reetta on silti ollu aina mun vierellä:) Nyt oon oppinu arvostaan sitä. Oon pitkään liikkunu vaan samois porukoissa ja sit vaan on tullu tajuttua kuinka monta kaveria oon sit jättäny vaan sivulle. Mutta parempi huomata myöhään kun ei millonkaan vai? Pienetkin asiat ja teot saa muistuttaan toisille että ne on tärkeitä, toiset vähemmän ja toiset enemmän. Pienetkin asiat mitä me nähdään ja kuullaan, saa suurimmanosan arvostaan sitä mitä itellä on. Mä arvostan mun ystäviä, sitä että mun perhe on elossa ja hyvinvoivana. Arvostan sitä kuinka ihaniin ihmisiin oon saanut tutustua viime- ja tänävuonna. Mä en tarvi rahaa siihen että olisin onnellinen. Mä tarvin vaan jonkun jolle puhua kun siltä tuntuu.

~susa